Vipassana kokemus 10 päivän meditaatiokurssilta oli yllättävä. Voitko uskoa, että sietämätön ja jokapäiväistä elämää rasittava niska-hartia kipu, suolisto-ongelmat ja epämääräiset kivut ympäri kehoa voivat hävitä istumalla meditaatiossa yli 90 tuntia 10 päivän aikana?
Ja polvi, jossa on laaja nivelrikko ei ole risti-istumisesta millänsäkään, jopa päin vastoin?! Et varmaan usko. No en suoranaisesti uskonut minäkään ensin, mutta näin kuitenkin kävi.
Ja kävipä yksi toinenkin uskomaton juttu. Rakastuin. Sanoisin, että ei tapahdu kuin saduissa, liekkö sitten elän satua…
Tässä artikkelissa siis jaan tarinani siitä, millainen vipassana kokemus minulla oli 10 päivän meditaatiokurssilla. Millaiset vaikutukset sillä oli minuun? Pääset melko hyvin perille siitä, mistä kurssissa on kyse ja miten 10 päivän kurssi etenee.
Lisäksi artikkelin lopusta pääset iltaluentojen muistiinpanoihin, joista selviää tarkemmin vipassanan filosofinen tai elämänkatsomuksellinen puoli.
Kerron myös kenelle itse suosittelen kurssia ja kenelle en ja miksi. Toivon, että voin antaa riittävästi tietoa ja inspiroida sinua osallistumaan kurssille, jos se sinua kiinnostaa.
Antoisia lukuhetkiä! Jaa artikkelia omaan someesi toistenkin ulottuville!
Mitä Vipassana tekniikka lupaa?
Verkkosivuilla www.dhamma.org kerrotaan, että Vipassana tekniikka on yksi Intian vanhimmista meditaatiotekniikoista. Sitä opetettiin jo 2500 vuotta sitten elämisen taitona, yleismaailmallisena apuna yleismaailmallisiin ongelmiin.
Vipassana meditaatiotekniikkaa opetetaan kymmenen päivän kursseilla, joiden aikana kurssilaiset oppivat tekniikan perusteet ja meditoivat riittävästi kokeakseen tekniikan hyödyt. Kurssit ovat maksuttomia, myös ruoka ja majoitus ovat ilmaisia. Kurssit rahoitetaan aiempien kurssilaisten lahjoituksilla. Lahjoituksen antanut kurssilainen on suorittanut vähintään yhden 10 päivän kurssin, hyötynyt siitä ja halunnut antaa muillekin mahdollisuuden osallistua kurssille.
Tämän ei-uskonnollisen tekniikan tavoite on mielen epäpuhtauksien hävittäminen, mistä seuraa täydellinen vapautuminen kärsimyksestä.
Lähtötilanteeni ennen Vipassana meditaatiokurssia
Vuoden 2024 aikana tietotyö, fyysinen työ- ja opiskelukuormitus sekä läheisyysvajarit olivat saatelleet kehoni melko suureen stressitilaan. Nyt jälkeen päin on helppo sanoa, että liian suureen. Niskaani ja hartioihini oli tullut sellaiset jumitukset, että koko syksynä en voinut enää kääntää päätäni kunnolla ja vasemmalla puolella hartiaa tuntui olevan kiven kova kilpi. Suolistoni prakasi kevään mittaan. Loppuvuoden vessareissujen tuotokset olivat täysin mitä sattuu riippumatta mistään.
Lisäksi vuoden mittaan ympäri kehoani ilmestyi epäjohdonmukaista selittämätöntä kipuilua, mille ei löytynyt mitään loogista syytä. Joulukuun alussa olin tuskainen ja halusin uskoa, että Vipassana- meditaatiokurssi voisi helpottaa, vaikka tiesinkin, että se ei olisi mikään hyvinvointiretriitti vaan vaativa kurssi. Kuitenkin oman tietämykseni ja kokemukseni pohjalta ymmärsin, että kurssin olosuhteet palvelisivat mitä todennäköisesti erittäin hyvin hermoston palauttamista kuormitustilasta normaaliin tasapainoon.
Osallistumispäätös – kohti Vipassana kokemusta
Olin kuullut Vipassanasta vuosia aiemminkin. Kun sitten syksyllä 2024 puhelimeeni kilahti viesti ja eräs henkisestä hyvinvoinnista ja itsensä kehittämisestä kiinnostunut ystäväni kertoi, että Mikkelissä järjestetään Vipassana kursseja tuntosarveni terästäytyivät ja kurvasin saman tien Googleen:
Selvisi, että kymmenen päivän Vipassana kurssi Mikkelissä, Heimarissa pidettäisiin mm. joulukuussa. Kiinnostuin.
Perehdyin asiaan ja lueskelin sivustoa dhamma.org, missä kerrottiin Vipassanasta tarkemmin. Sivuston kautta löysin myös tiedon Vipassana sovelluksesta, jonka latasin.
Sovelluksesta löysin tietoa suomeksi sekä kurssikalenterin.
Syksyn mittaan asia muhiutui ja lopulta laitoin hakemuksen kurssille. Laajan terveysselvityksen jälkeen minut hyväksyttiin mukaan.
Lähtö lähenee
Sain infopostia, jossa oli tarkat ohjeet. Mukana oli lista siitä, mitä kurssille tulisi ottaa mukaan, kuten perinteinen herätyskello, sillä puhelimet luovutettaisiin säilöön kurssin ajaksi. Koska olen herkkä ja piipittävät herätyskellot ovat kokemukseni mukaan kamalia säikäytyslaitteita, hiljaisen kellon metsästys olikin vähän haastavampaa. Mutta lopulta päädyin Clash Ohlsonin edullisimpaan tavalliseen patterikelloon, jonka takapuolella olevan ääniaukon teippasin ilmastoititeipillä umpeen. Näin kellon ääni vaikeni siedettäväksi.
Infopostissa oli lista myös siitä, mitä kurssille ei saa tuoda eikä siellä saa käyttää. Ei edes muistiinpanovälineitä. Tämä oli itselleni hankalin ajatus, sillä parhaat ratkaisut ja ideat saapuvat tietoisuuteeni juuri hermoston rentoutumisen ja rauhoittumisen lomassa. Mutta olin valmis tähänkin. Ajattelin, että no, jos jokin merkittävä asia ilmaantuisi, niin se palaisi sitten mieleeni uudestaan kurssin jälkeen.
Eniten minua pohditutti, että miten pystyisin istumaan 10 tuntia päivässä meditoiden, kun vasemmassa polvessani on laaja nivelrikko?!
Noh, luotin kohooni ja valmistauduin hyvin: hankin oman meditaatiotyynyn, sopivan korkuisen jakkaran ja varasin mukaan myös matalan meditaatio penkin. Kyllä näillä kalusteilla onnistuisin löytämään sopivan asennon.
Yllättys yllätys…
Hyppäsin kotoa bussiin kohti rautatieasemaa ja Mikkelin matkakeskusta. Matkakeskuksella minua odotti yllätys. Yllätys, joka vaikutti pysyvästi koko elämääni.
Etsiessäni katseellani Vipassana-kyltillä varustettua bussin tuulilasia, löysinkin miehen. Miehen, jonka olin tavannut 9 vuotta aiemmin. Miehen, jota nyt halasin. Saman tien humahdin yhteiseen syvään pyhään yhteyteen täysin arvaamatta…
Matka oli meillä sama. Olimme matkalla Vipassana-bussiin. Lopulta bussi löytyi. Hiihdin aivottomana miehen perässä ja istuin hänen viereensä. Yllättäen hän tarttui käteeni. Istuimme käsikädessä ja totesimme, että kohta ollaan hiljaa ja erillään 10 päivää. (Miehet ja naiset olivat kurssilla omilla puolillaan.)
Vipassana kokemus alkakoon!
Kaikki kurssilaiset kirjautuivat sisään, ottivat vastaan huoneensa Heimari-hotellista, luovuttivat laitteet, muistiinpanovälineet, puhelimet ja muun ylimääräisen säilöön kurssin järjestäjille. Miehet ja naiset jakaantuivat omiin tiloihinsa ja jalo hiljaisuus alkoi.
Yhteisiä tiloja olivat vain iso meditaatiosali ja iltaluontosali, mutta sielläkin miehet ja naiset olivat eripuolilla saleja emmekä saaneet ottaa katseyhteyttä.
Sain kämppikseksi mukavan naisen, jonka kanssa ehdimme sopia käytännön asioista, kuten siitä, että herätetään toisemme aamulla, jos emme heräisi jostain syytä kongiin tai herätyskelloon ja että jos palelee, niin saa laittaa tuuletusikkunan kiinni.
Vipassana kokemuksen päivät 1-4
Kongi kolahti kello neljä ja ensimmäinen vipassana kokemukseni päivä oli alkanut. Siirryimme meditaatiosaliin omille edellisenä päivän saamillemme paikoille. Aloitimme meditaation tarkkailemalla hengityksen liikettä nenän alueella. Sitä tehtiin ensimmäiset päivät, josta siirryttiin varsinaiseen Anapana tekniikkaan, joka tarkoitti käytännössä tuntemusten havainnointia sierainten, nenän limakalvojen ja ylähuulen yläpuolella.
Lopulta tarkkailtavaa aluetta pienennettiin vain sierainten ja ylähuulen väliselle alueelle.
Mitä ideaa tässä oli? Kerron siitä tarkemmin muistiinpanoissa, jonne pääset artikkelin loppupuolella.
Kehollista tuskaa
Ensimmäisten päivien meditaatiot menivät kipuillessa ja havainnoidessa järkyttävässä poltteessa palavaa niska-hartiaani. Tiesin, että tunne päättyisi lopulta siihen, että jännitykset katoaisivat. Kipu oli vain siedettävä niin kauan kuin sitä kestäisi. Ja aivan kuten uskoin, ennen neljännen päivän iltaa polte ja jumitus olivat sulaneet pois.
Liikuttavat luontoelämykset
Tauoilla saimme ulkoilla rajatulla alueella kurssipaikan pihapiirissä. Halusin ulkoilla niin paljon kuin mahdollista ja niimpä menin aina ruokailun jälkeen koko lopputauon ajaksi ulos. Vaikka alue oli vain muutamien satojen neliöiden suuruinen, se avasi aivan riittävästi näkymiä suureen männikköön, pihapeltomaisemaan ja rantaan.
Kun läsnäolo palautuin meditaation myötä ensimmäisten päivien aikana, myös kykyni haltioitua luonnon tarjoamista ilmiöistä palautui nopeasti. Vuodatin kiitollisuuden kyyneleitä lähes joka päivä milloin lintujen näkemisestä milloin tuulen ja auringon säteiden muodostamista ihmeellisistä lumihiutale pyörteistä.
Vatsaongelmat katoavat – onko mahdollista!
Ensimmäisten neljän päivän aikana myös sekalainen ja epämääräinen vatsaoireilu poistui: ulosteen laatu muuttui oppikirjan mukaiseksi. Siitäkin huolimatta, että kasvisruoka, jota kurssilla tarjoiltiin, olisi periaatteessa voinut hieman pahentaa asiaa. (Vaikka olen itsekkin pääasiassa kasvissyöjä.)
Vipassana kokemus tarjoili loistavat olosuhteet rytmittää omaa ruokailua niin, että elimistö sai pitkän huoltotauon: Aamiainen syötiin puoli seitsemältä ja lounas kello 11. Kello 17 oli tarjolla vain hedelmiä, mutta jätin ne väliin ja join vain teetä. Elimistölle tuli siis noin 18 tunnin mittainen huoltotauko lounaan ja seuraavan päivän aamiaisen välissä.
Rajat ovat rakkautta
Vipassana – meditaatiokurssilla yksi sääntö oli, että alueelta ei saa poistua koko kurssin aikana. (Sääntöihin voit tutustua tarkemmin tästä. ) Ulkoilualue oli rajattu naruilla. Olimme kuin lehmät laitumella. Ensimmäisten päivien aikana koin syvän sisäisen oivalluksen siitä mitä tarkoittaa, että rajat ovat rakkautta.
Nämä oivallusasiat ovat vähän sellaisia luonteeltaan, että niitä on hieman hankalaa selittää ja pukea sanoiksi. Olen pahoillani, että joudut tyytymään tähän, koska kaunokirjalliset kykyni ovat nyt pahasti ruosteessa. (Mutta jos haluat, niin lue aiemmin kirjoittamiani tositapahtumiin pohjautuvia novellinpätkiä tästä.)
Elämänkatsomus (iltaluennot)
Joka ilta ohjelmaan kuului 1h ja 15 minuutin mittainen elämänkatsomusluento. Kaikki luennot ovat kuunneltavissa Spotifyssä, Vipassana meditation -SN Goenka. Voit lukea artikkelin lopusta muistiinpanojani kunkin päivän luennolta. Kertaan luentoja ja päivitän muistiinpanoja sitä mukaa. Jos haluat tietää muistiinpanojen päivityksistä, tilaa Valoavain ajatuksia itsellesi täältä.
Vipassana kurssin päivät 5-9
Kurssi tuli puoliväliin ja olimme siirtyneet harjoittamaan Vipassana tekniikkaa. Vipassana kokemus syvenee.
Millainen Vipassana tekniikka on?
Sivustolla kerrotaan: Vipassana on itsetarkkailun avulla tapahtuvaa itsensä kehittämistä. Tekniikka painottaa voimakasta mielen ja kehon yhteyttä, jonka voi kokea tarkkailemalla kurinalaisesti kehon fyysisiä tuntemuksia. Nämä tuntemukset ovat kehon toimintaa, joka on jatkuvasti yhteydessä mielen toimintaan ja ehdollistaa sitä. Itsetarkkailun avulla tapahtuva tutkimusmatka mielen ja kehon yhtymäkohtaan käynnistää mielen puhdistumisen, jonka tuloksena mielestä tulee tasapainoinen, myötätuntoinen ja rakastava.
Ajatuksia, tunteita, arvioita ja tuntemuksia säätelevät lait käyvät ilmi tekniikan avulla. Myös kasvaminen ja taantuminen, kärsimyksen tuottaminen ja siitä vapautuminen oivalletaan välittömän kokemuksen avulla. Elämästä tulee tiedostavampaa, harhakäsitykset todellisuudesta vähenevät ja rauha sekä itsekontrolli lisääntyvät.
Sinua varmasti kiinnostaa, että millainen Vipassana tekniikka sitten on käytännössä?
No se on yksinkertainen. Anapanasta siirrytään Vipassana tekniikkaan niin, että viedään huomio päälaelle ja sieltä alkaen tarkkaillaan jokainen kehon osa kohta kohdalta läpi. Tarkkaillaan siis vain ja ainoastaan tuntemuksia kehon eri osissa.
Kun siirryimme Anapana tekniikasta Vipassanaan ja tekniikka opetettiin meille, yllätyin iloisesti huomatessani, että olinkin tehnyt hyvin samantyyppistä työskentelyä jo vuosikausia. Mutta koin silti, että Vipassana oli paras meditaatiotekniikka, mitä minulle oli opetettu. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että ohjauduin kurssille.
Oliko vipassana kokemus minulle helppo?
Kyllä ja ei. Iso haaste oli se, että kurssin kuluessa ryhmämeditaatiot muuttuivat niin, että viimeiset 6 päivää tavoitteena oli istua tunti täysin liikkumatta. Vain hengityksen liikkeet saivat liikuttaa kehoa. Yhteensä siis kolme kokonaista tuntia meditaatiota täysin liikkumattomassa asennossa.
Huom. Vipassana ei ole kidutustekniikka eli jos kipu yltyy sietämättömäksi asentoa tuleekin muuttaa.
Oma ymmärrykseni on myös se, että jos kipu on liian kova, meditaatio kääntyy itseään vastaan ja keho-mieli yhteys heikkenee entisestään eikä suinkaan parane, mikä olisi tarkoitus.
Itse kuitenkin lopulta onnistuin hyvin istumaan myös kokonaisen tunnin liikkumatta. Helppoa se ei kuitenkaan ollut kuin muutaman kerran kurssin aikana. Asiaa tietenkin helpotti kohdallani pitkä jooga ja meditaatio tausta. (Voit tustustua taustaani tarkemmin täällä.)
Emotionaalisia hankaluuksia
Emotionaalisesti minulla oli hankalaa ensimmäisen kerran vasta 7. päivän iltana. Koin alavireisiä tunteita ja hieman jonkinlaista ahdistusta. Olot kuitenkin haihtuivat ja poistuvat seuraavan aamuun mennessä. Kuten Vipassanakin opettaa: anicca (pysymättömyys)
Vipassana kokemuksen ilon aiheita
Kurssin aikana sain todistaa monta kertaa, miten hienosti oma sisäinen maailmani on sopusoinnussa eikä minulla ole tällaisessa tilanteessa itseni kanssa kovinkaan vaikeaa. Suurin kiitos kuuluu itsemyötätuntotaidolle, joka on kehittynyt kuluneiden yli viiden vuoden aikana huimasti. Iso kiitos kuuluu mm. kirjalle Itsemyötätunto (Ronnie Grandell). Oli myös ilo huomata, miten kärsivällisyyteni on kehittynyt elämän matkalla.
Suurinta aitoa riemua puolestaan tuottivat sisäisen koomikkoni tai klovnini vilpittömät lohkaisut milloin missäkin tilanteessa. Naurussa oli välillä pidättelemistä.
Päivät 8 ja 9 olivat ehkä hankalimmat, koska aloin ”pitkästymään”. Omat sormet toimivat aamukampana läpi kurssin ja kiitin itseäni ja elämää joka ilta, että olin tullut kurssille ja että päivä oli hienosti paketissa.
SIIRRY ILTALUENTOJEN MUISTIINPANOIHIN TÄSTÄ.
10. päivä – jalo hiljaisuus vaihtuu jaloon tantraan
Luulen, että tämä ei nyt ole ehkä ihan tyypillisin kokemustarina Vipassana kokemuksen 10. päivästä. Joten, jos olet sinkku ja etsit kumppania, niin pelkästään kumppanin toivossa en kurssille lähtisi, mutta näinkin voi kuitenkin käydä.
10. päivänä ohjelma muuttui. Jalo hiljaisuus päättyi aamupäivällä. Lounastauolla miesten ja naisten ruokailutilan välinen liukuovi avattiin. Sääntö oli kuitenkin vielä, että fyysinen koskemattomuus tulisi säilyttää kurssin loppuun eli seuraavaan aamuun saakka. Puheen sorina oli täyttänyt tilan.
Tiesin, että mies oli edelleen kurssilla, sillä olin nähnyt hänet sivusilmällä iltaluennolla.
Kuikuilin miesten ruokasaliin. Kun silmäni tavoittivat hänet, huidoin innoissani. Hän tuli luokseni ja jatkoimme siitä, mihin jäimme. Humahdimme johonkin valoisaan ja ilon täyteiseen yhteiseen läsnäolon energiaan, mikä välillämme ja ympärillämme virtasi.
Keskustelimme tuntikaupalla tuijottaen toisiamme silmiin vain parinkymmenen sentin etäisyydeltä koskematta toisiimme. Olotila oli ennen kokematon. Olinhan rakastunut ennenkin, mutta tämä oli jotain hyvin uutta. Nauroimme, että tässä siirryttiin jalosta hiljaisuudesta suoraan jaloon tantraan.
Kenelle suosittelen, kenelle en ja miksi
Vipassana kokemus oli pääasiassa positiivinen ja suosittelen kurssia kaikille perusterveille ja ei akuutteja mielenterveyden diagnooseja omaaville. Jos sinulla siis on mielenterveyden diagnoosi, mutta se ei ole akuuttivaiheessa, niin laita hakemus ja täytä pyydetty terveysselvitys asian mukaisesti. Voit saada suurta hyötyä kurssista, jos tulet hyväksytyksi eli tilasi katsotaan sellaiseksi, että kurssi sopii sinulle.
Ja olipa tilasi mikä tahansa ja koet, että haluat hakea kurssille, niin lue ensin huolellisesti tietoa kurssista sivuilta dhamma.org ja tee hakemus sen jälkeen.
11. päivä – vipassana kokemus päättyy
Koitti 11. aamu ja kurssi päättyi. Ohjelmassa oli siivous, aamiainen ja kotimatka. Vipassana bussi saapui pihaan ja iloisesti pulisevat kurssilaiset kasseineen täyttivät bussin.
Entäs me?
No, me siirryimme bussiin tietysti liimautuneina toisiimme. Ja olipa elämä järjestänyt meille niin, että jouluruuhkabussissa 22.12 Mikkelistä Kuopioon ainoa tyhjäpaikka oli oman paikkani vieressä.
Ja loppu onkin sitten historiaa.
Jaa artikkeli heille kenen uskot olevan asiasta kiinnostunut. Kiitos ajastasi!
