Rahasuhteeni luurankokaapista on taas kaatuillut eteeni uusia rankoja, jotka eivät suinkaan jää lattialle rojottamaan, vaan ne nousevat kummituksen lailla ja kalisevat ympärilläni kuin mitkäkin luiset tuulikellot.
Ei ole kiva katsoa eikä kuunnella niitä. Ne ovat rumia ja häpeän niitä. Ne sorkkivat kaikkia elämäni jäseniä luisilla tikkusormillaan.
Haluaisin tutustua uusiin miehiin. Tai mieheen. Tai miehiin. En ole tehnyt mitään ilmoitusta tai profiilia minnekään, koska odotin omaa sisäistä ohjauta.
Pari päivää sitten ohjaus tuli. Tunnistan ohjauksen jo hyvin. Viesti oli: ”Tee Tinder profiili.” Mietin, että miksi Tinder. Eikö vaikka Badoo? Niin ei kun Tinder. Okei. Tein sen. Profiilin teosta on nyt 3 vuorokautta.
Yksi tosi kiinnostava sieltä ilmaantuikin. On kuitenkin muutamia juttuja, jotka eivät natsaa. Tai mulla hiertää. Ja kerroin sen. Koska rehellisyys. Vuorovaikutus ja energia on lupaava, ärsyttävän kiinnostavan lupaava. Ajatus harhailee hänessä jatkuvasti. Tulee ajatuksia, että haluaisinko kuitenkin tavata. Mutta sitten se taas tulee. Häpeä.
Häpeä siitä, miten paskassa taloudellisessa jamassa olen. Hävettää tutustua kehenkään, kun rahapussin nyörit on niin tiukalla, että sieltä ei heru rahoja edes Teboilin pullakahveihin, kun sekin on yli budjetin…
Hävettää…
Alasti vessassa harjaan hiuksiani Saksasta ostetulla 8 piikkisellä puukammalla, joka on ollut ainoa hiusten harjaamiseen tarkoitettu esine minulla jo 11 vuotta. Nyt sekin hävettää, vaikka olen siitä ylpeä. Tämä on arvojeni mukainen valinta enkä tarvitse mitään muuta.
Vetelen kampaa hiusteni lävitse ja se jumittuu armotta takkuihin. Luonnon kihara, hemmetin ihanasti paksu tukkani on päässyt latvoistaan todella huonoon kuntoon.
Edellisestä latvojen leikkuusta on kulunut yli 2 vuotta. Ja nyt se alkaa todella näkymään. Jätän kamman hyllyyn, käännän hiukset nutturalle päälaelle ja menen suihkuun huuhtelemaan eräretken hiet pois.
Suihkun jälkeen kirjoitan viestin ystävälle:
Moikka! Kaino-vieno kysymys: mulla on synttärit 15.4 ja ajattelin kysyä, että haluaisitko leikata mun hiusten latvat lahjaksi mulle? Latvat on aivan järkyttävässä kunnossa…
(nolo apina – hymiö)
Hävettää.
Eräretkeilystä tuli nälkä. Pilkon viimeiset juurekset tikuiksi. Levitän ne lasivuokaan. Päälle puhdistamatonta merisuolaa ja voita. Vuoka uuniin. 30 minuuttia.
Mietin, että huhtikuun aikana sitten en käy ruokakaupassa ollenkaan. Saan syödä koululla aamiaisen ja lounaan. Pitkät pätkä paastot toimii mulla hyvin muutenkin.
Nostan Lidlin kirpeän luumuhillon jääkaapista, avaan sen, työnnän ruokalusikan purkkiin ja nostan jättikasan hilloa kahden riisikakun päälle.
Ahmin riisikakut ja varmuuden vuoksi työnnä sen jälkeen vielä yhden ison lusikallisen hilloa suoraan suuhun. Mietin, että samahan se on syödä jälkiruoka alkupaloiksi.
Avaan vielä jääkaapin oven, otan tuoreen inkiväärin kaapista leikkuulaudalle. Leikkaan siitä ruokalusikan kokoisen palan ja silppuan sen.
Otan kaapista hunajapurkin. Nostan inkiväärisilpun lusikkaan ja valutan päälle reilusti hunajaa. Työnnän lusikan suoraan suuhun. Ah! Ja öh! ÖH! Meni henkeen. Yleensä ei.
Hävettää…
Onneksi ystävä tulee kylään.
Ps. Jos haluat helpottaa rahattomuushäpeääni, tutustu hyvinvointikauppaan tästä ja osta jotain tai lahjoita 5 Valoavainta -projektin eli tämän sivuston tueksi.
(Ota yhteyttä 044 329 1781.)
