Muunsukupuolinen biseksuaali, ei niinkään nainen tai mies, saati silkka hetero? Sinäkin olet ehkä tietoinen sukupuolirooleihin kohdistuvasta mylläkästä?
Koetko itsesi joksikin muuksi kuin systeemin tarjoamaksi mieheksi tai naiseksi eli binäärisukupuoleksi?
Ehkä olet pohtinut asiaa omalla kohdallasi, se koskettaa perhettäsi tai olet aktiivisesti mukana keskustelussa? Minäkään en asetu systeemin tarjoilemaan naisen malliin. Setan avaamien käsitteiden valossa voisin sano olevani androgyyni muunsukupuolinen biseksuaali.
Koen olevani ja todetusti olen ihmisolento, lisääntymisbiologiselta sukupuoleltani naiskehossa. Tässä naiskehossani tietoisesti pyrin tasapainottamaan maskuliinit ja feminiinit olemuspuoleni. Miksi? Näen, että siinä piilee jotain mullistavaa, josta kerron tässä artikkelissa lisää.
Jaan sinulle oman tarinani ja esitän sukupuolikeskusteluun erilaisen raikastavan jäsennyksen, joka voi vapauttaa ja ihanasti yksinkertaistaa ajatteluamme.
Se voi helpottaa tai tuoda sinulle uutta näkökulmaa, kun pohdit sukupuoliteemaa.
Muunsukupuolinen biseksuaali: Kunnon miehiä ja rekkakuskeja
Pidän kiinni puna-kelta-sinisen kuorma-autoni kopista. Hiekkaisilla käsilläni työntää jyrään sitä pitkin suuren kuusen alla olevaan hiekkakasaan tehtyä tietä.
Kello on aamuvarhainen, kun olemme serkkuni kanssa juosseet aamukasteesta märän maalaistalomme pihan poikki hiekkakasalle ajamaan rekoilla. Niinhän ne oikeatkin rekkakuskit tekevät!
Iltapäivällä meno jatkuu: istumme tuvan pöydässä ja ryystämme vettä kaljatuopeista.
Ollaan ”Kunnon miehiä”! Tätä leikkiä leikitään viikoittain, koska se on kivaa! Pitää tietysti polttaa tupakkaakin. Tupakan virkaa ajaa sujuvasti kynä.
Hyvä jätkä ja L&M savukkeet
Poikamaiset leikit olivat yksi osa koko lapsuuden kasvukaartani. Leikkikenttämme oli laaja maalaismaisema, joten meitä ei kukaan ehtinyt leikeissämme rajoittaa tai arvostella. Onneksi.
Muistan kuitenkin äidin ihmeteleen voimakasta poikamaisuuttani, kun halusin aina pukeutua housuihin, kolitsipaitaan ja lannoitevalmistajalta saatuun vihreään lippalakkiin.
Teini-iässä meno muuttui teiniangstiksi, kynät vaihtuivat siniseen L&M savukkeeseen ja vesi Lahden erikoiseen. Olin edelleen ”hyvä jätkä” poikapainotteisessa kaveriporukassani.
Biseksuaalisuus: Tyttöystävä ja armeija
Täysi-ikäiseksi tultuani menin armeijaan ja aloin seurustella naisen kanssa. Suhde oli lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi. Tyttöystäväni ihmetteli, miten olin asian kanssa niin OK, kun kuitenkin hän oli ensimmäinen romanttinen suhteeni naiseen.
Sanoin, että olen selkiyttänyt näkökulmani itselleni: Olen biseksuaali. Ei ole väliä sukupuolella vaan ihmisolennolla sen suhteen kiinnostaako minua vai ei. Silti syvällä sisälläni kompuroin asian kanssa: kova meno ja kovat asenteet kylmettivät sisintäni ja jäädyttivät elämääni…
Muunsukupuolinen biseksuaali: oliko maskuliinisuus sittenkin vain suojakuorena?
Ei mennyt kauaakaan tuosta, kun elämäni meni mullinmallin isän kuoltua syöpään. Elämä sysäsi minut henkisen kasvun kiitoradalle. Aloin tajuta, että kovuus ja kovat ”miehiset” meiningit olikin olleet suojakuori erityisherkälle sisimmälleni ja hauraalle poispainetulle feminiinille olemuspuolelleni, joka oli vilahtanut vain silloin tällöin joissain intiimeissä tilanteissa.
Mutta oliko lapsuuden vilpittömät leikit ja poikamaisuus olleet myös suoja? Eivät. Ne olivat minulle luontainen tapa ilmentää ja tutkia maskuliinia osaa itsessäni.
Yhteisöissä, joissa elin lapsuuden, niin kotona kuin koulussa, sain selvää viestiä siitä, että feminiinit herkät puolet oli turvallisempaa painaa maskuliinisen olemisen tavan alle niitä sen enempää tutkimatta. Niimpä otin maskuliinisesta olemisesta kaiken irti. Kasvun myötä maskuliinisesta olemisen tavasta tuli tuttu, yhteisöissäni hyväksytty, turvallinen ja suojaava tapa olla.
Muunsukupuolinen biseksuaali ja monet muut – Z sukupolven ulosmarssi vanhoista oletuksista
Maailmassa, jossa elämme, me uudet sukupolvet, aina 80-luvulta 2015 -luvulla syntyneisiin, kritisoimme ja kyseenalaistamme äänekkäästi tarjottuja sukupuolirooleja ja sukupuoleen liittyviä oletuksia vastaan.
Keskustelussa kuitenkin vähemmän annamme tilaa tai OSAAMME tarkastella asiaa ihmisolennon henkisen kehityksen ja evoluution näkökulmasta, joten tuon sen nyt tähän keskusteluun.
Elämme nyt suurta murroksen aikaa, jossa nämä vanhat epäterveet patriarkaatin ajan saatossa syntyneet muotit (binäärisukupuoli-identiteetit, cisnormi), joita molemmat, niin mies- kuin naiskeholliset olemme ylläpitäneet, ajetaan nyt alas.
Tämä aika on ihmiskunnalle suuri edistysaskel, joka vapauttaa myös sinut, ihmisolento, ilmentämään itseäsi turvallisesti ja autenttisesti. Siispä ota siitä kaikki irti!
Heittäydy mukaan tutkimaan ihmisyyttäsi!
Tämä rakenteiden ravistelu tietenkin tuo meidät uuden äärelle, luovan kaaoksen keskelle, jossa palaset ovat ensin hyvin sekaisin. Epävarmuus iskee ja pelokkuus vaivaa kun vanha sortuu.
Surffaamme käsiteviidakossa ennen kuin itse kukin jäsennämme ja saamme omat palaset sopiville paikoilleen. (Seta määrittelee ja avaa sukupuoli-, ihmissuhde, ja seksuaalisuuskäsitteistöä kattavasti sivustollaan, johon suosittelen tutustumaan tästä.)
Lääkäriliiton artikkeli aiheesta: Sukupuoli-identiteetin erilaiset ilmentymät)
Henkiseen kehitykseen ja kasvuun pohjautuva näkemys vapauttaa ja selkeyttää – kokeile!
Käsittelen asiaa seuraavassa Setan käsitteisöä yksikertaisemmin.
Voit kuullostella miltä seuraava sinusta tuntuu, kun esitän:
1. Henkisen evoluution, ihmislajin henkisen kasvun näkökulmasta voidaan sanoa, että pyrimme ihmisolentoina, riippumatta sukupuolestamme, ilmentämään niin maskuliinista olemuspuolta kuin feminiinistä olemuspuolta, koska ne ovat meissä kaikissa.
(Mitä feminiini oikeastaan tarkoittaa arkielämässä? Tutustu tästä. )
(Entä maskuliini? Tutustu tästä.)
2. Ihmisyyden, koko ihmiselon ideana on saattaa nämä olemuspuolet laatuineen tasapainoon kukin yksilö ja yhteisö omalla uniikilla tavalla.
Onko mies- ja naiskäsityksemme lopulta vain haitaksi hyvinvoinnillemme ja terveydellemme?
Tämän näkemyksen mukaan patriarkaatin myötä syntyneet mies- ja naissukupuoli käsitykset ovatkin niitä ”ei-terveellisiä malleja”, jossa ihmisyys ja sen ilmentäminen luonnon tarkoittamalla tavalla, rajoitetaan vääristyneellä tavalla.
Rajoittamisen vuoksi tasapainottumista ei pääse tapahtumaan luonnollisella ja autenttisella tavalla. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia niin yksilön kuin ryhmien tasolla. Ja näitä ongelmia saamme kukin tarkastella päivittäin ympärillämme ilmenevässä maailmassa.
Kiitos rohkeudestasi murtaa kaavoja ja ilmentyä juuri sellaisella tavalla, mikä on sinulle tarpeen!
