Meillä on iso taulu-tv. Iso divaanisohva. Pitkänukkainen keskilattiamatto. On keinokuituinen, kun villainen oli liian kallis. Sohvapöydällä Pentik-vaasi. Talossamme on kaikki muut asiat, mitä nyt kodissa kuuluu olla. Takkahuone ja siellä kirjahylly. Suihkut, saunat, makkarit ja 3 vessaa. Keittiössä kaikki mitä nyt keittiössä kuuluu olla.

Taulu-tv:n tuijottamiseen usein hukkuu kaikki se aika, jonka kyllä haluaisin käyttää oman hyvinvointini edistämiseen ja oikeastaan haluaisin maalata. Mutta täytyyhän iso taulu-tv olla. Divaanisohva vie kaiken tilan olohuoneesta. Siihen uppoutuu, liian usein perunalastupussin kanssa. Nukkamatto on vaikea. Tuntuu, että kaikkea pölyä ei saa pois. Olen keinokuidun pölylle kai allerginen.

Sohvapöytä on romunkerääjä ja Pentikki minusta ruma, mutta se on perintö. Takkahuoneen takkaa on lämmitetty viimeksi vuosi sitten jouluna ja kirjahyllyn kirjoista olen lukenut muutaman. Mutta täytyyhän kirjahyllyssä kirjoja olla. Haaveilen rauhallisista pitkistä taiteilijailloista, mutta ei minulla ole aikaa.

Miksi sisustamme kodeistamme Ikean kuvaston kopioita kunnioittamatta ja tunnistamatta omia todellisia tarpeitamme? Minä olen tehnyt eri tavalla. Yllätys. Olen hyvä tyttö kyseenalaistamaan.

Kuluneen 10 vuoden aikana olen oppinut sinnikkäästi kuuntelemaan todellisia tarpeitani. Mitä oikeasti tarvitsen kotiini voidakseni hyvin ja tukeakseni niitä toimia, joita haluan kodissani toimittaa. En sisusta kotiani vieraita varten vaan luon sen perustaksi omalle päivittäiselle tietoiselle hyvinvoinnilleni. Se on elämäntapani.

Tarvitsen keittiön ilman mikroa ja leivänpaahdinta. Kompaktit säilytystilat ja tila kirjoille ja alttarille ovat oleellisia. Luovuin telkkarista vuosia vuosia sitten.

Hyvä sänky ja tilaa jooga- sekä meditaatioharjoituksilleni. En tarvitse sohvaa. Kun haluan levätä, käyn sängylle ja tuen itseni bolstereilla haluamallani tavalla tai käy joogamatolleni makoilemaan ja nautiskellen ojentelen raajojani.

Kuntoiluvälineet, 100 kiloa rautaa ja tanko ovat oleellisia sekä reilusti lattiatilaa tanssille ja liikkeelle. Hyvät äänentoistolaitteet kaikkiin tarpeisiin. Vastamelukuulokkeet arkeen, lenkille ja treeniin nappikuulokkeet, jotka pysyy pomppiessa ja riehuessakin sekä puhelimelle hands free, joka unohtuu korvaan, kun sitä ei juuri huomaa…

Edellisen ja viimeisen ison muuton aikaan putsaamiseen ja luopumiseen avuksi tuli tavarameditaatio. Ydinkysymys, jonka äärelle hiljennytään kunkin tavaran kohdalla: mitä tämä tavara tai huonekalu minulle merkitsee? Hiljaisuudessa tuijotan ja kirjoitan, mitä nousee, mitä muistan ja tunnen. Onko tämä minun juttu? Tuottaako tämä minulle iloa, kuten Konmari kysyy.

Niin, ja mikäs se on elämän tarkoitus? Minusta se on oppia olemaan maksimaalisen onnellinen ehdoitta ja anteeksipyytelemättä eikä siinä saa olla jarruna perintö Pentikit eikä kummin kaiman kauhtuneet koristeamppelit.

(Alkuperäinen teksti julkaistu Kuopion kaupunkilehdessä maaliskuussa 2019)

Category
Tags

No responses yet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *