BLOGI

Tiedätkö, mistä löysin jäävuoren?

  • 11.12.2019

Tuijotan sinua silmiin. Katson sinua. Mutta sinä et näe minua.

Minun esirippuni putosi… Olin tullut johonkin ihan toiseen esitykseen mihin luulin tulleeni… Esittelytekstistä luin itse vain ne lauseet, jotka halusin. Sitten kuulin…

Edellisessä postauksessani kerroin kuinka intiimi suhteeni päättyi jälleen ties kuinka monennen kerran alle puolen vuoden. Tällä kertaa kuitenkin taas omalla uniikilla tavallaan. Jäimme edelleen tekemisiin päivittäisessä elämässä, vaikka ihmissuhteemme, temppelimme laadut muuttuivat.

Enää en pakene

Jäähyväiset. Nyt. Taas. Silloin ja niin tuhannen monta kertaa aiemminkin. Sen aavistaa, kun se on lähellä. Kuuntele vaikka.

Tietoisesti toimin tällä kertaa toisin kuin ennen, vaikka jo tutuksi tulleeseen tyyliin olisin voinut rivakasti vaihtaa laivani kurssin suuntaa ja jatkaa matkaani, kun olo kävi liian hyytäväksi. Tällä kertaa jäin sijoilleni katsomaan hyytävää kohtaa meressäni, koska meri ei myrskynnyt. Se oli vain tyyni ja hyytävä… Helvetin pelottava…

Jäin katsomaan omia tunteitani juuri tässä kohtaa. Suhteemme salli sen ja tiesin, että se on turvallista nyt. Intiimin suhteen päättyminen oli avain johonkin sellaiseen minussa, jota en ollut osannut arvata….

Kipeitä aarteita

Se sietämätön ja kipeä surun kyynel, joka rutistui poskelleni, paljastuikin sisälläni uinuneeksi kokonaiseksi surujen jäävuoreksi käsittelemätöntä ”jäädytettyä surua”. Pysähdyin nyt rohkeasti katsomaan jäävuortani ja hyväksyin sen, mitä löysin.

Elämässäni alkoi arvokas, eheyttävä ja vapauttava suru aika. Itkin viikon, monta tuntia joka päivä. Sen jälkeen olen itkenyt vähän harvemmin.

Omistanko oman suruni?

Suru on ollut minulle tänne saakka jotain sellaista, mitä en ole osannut ottaa omakseni, koska en ole ymmärtänyt, että se on tärkeä alkuperäistunne tai autenttinen tunne, jota ihmisen kuuluukin kokea silloin kun siihen on aihetta.

Ihan niin kuin iloa koetaan, kun siihen on aihetta. En ole osannut tunnistaa enkä nimetä suruani kovinkaan hyvin kuin vasta aikuisena opetellessani tunnetaitoja.

Sukellus suruun, sille antautuminen, oikeasti, täysin on kuin… kuuntele.

Ujo ja arka suru

Suruni on ollut sisälläni piilossa ja peloissaan, koska en ole koskaan oppinut, että sen ilmentäminen ja ulospäästäminen olisi hyvä asia tai että se olisi turvallista. En ole myöskään kokenut, että tulisin tuetuksi tai kohdatuksi aidosti suruni kanssa. Siksi on ollut viisasta ja terveellistä pitää se piilossa.

Tämän löydön jälkeen ihan uuteen arvoon ovat nousseet ne hetket, jolloin voin muistaa suruni. Ne hetket ovat tärkeitä tarkastuspisteitä, etten enää siirrä suruni kyyneleitä jäävuoreen vaan annan niiden virrata vuolaasti.

Se pakottaa rintakehää, kuin vanne kehon ympärillä. Henki ei oikein kulje ja huokailuttaa. Raskasta. Se on suru, joka pyytää ulos pääsyä. Se koputtaa sinulle.  Suru todella on kunniavierasKUUNTELE

Tämä teksti tukena, jotta huomenna jaksan taas olla energinen, kun tehtäväni sitä vaativat.

Kauniisti kyynelehtien.

Mikä on sinun surubiisisi? Onko surun kokeminen helppoa? Oletko saanut tukea ja rohkaisua surra luonnollisesti?

  • Näin vähennät kipua tuki- ja liikuntaelimistössäsi

    • 22.12.2019

    Sammutin auton moottorin parkkipaikalle onnellisena löytämästäni 4 tunnin kiekkopaikasta, samalla ohittaen ajatusta 3 tuntia aiemmin saamistani 35 euron parkkisakoista. Harmi, etten voinut hyödyntää tuota luksuspysäköintilupaani…
    Lue koko kirjoitus

  • Oletko koskaan antautunut oikein kunnolla?

    • 22.12.2019

    Tässä postauksessa jaan sinulle kokemukseni kannatelluksi antautumisesta tantrisessa harjoituksessa ja haastan myös sinua vähän pohtimaan omia kokemuksiasi. Elämälle, itsellemme ja toiselle ihmiselle kannatelluksi ja tuetuksi…
    Lue koko kirjoitus

  • KOLUMNI Mitä on rakkaus?

    • 22.12.2019

    Media työntää meille epäterveen rakkauden draamaa, jossa ehdollinen rakkaus käy sairasta vaihtokauppaa milloin mistäkin. Ihmiskunnan tiellä ovat menneet puurot ja vellit sekaisin kauan sitten. Nyt…
    Lue koko kirjoitus

Kommentit ja keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *