BLOGI

Näin luovut tavaroistasi perusteellisesti! 2 hauskaa tapaa karsia tavaroita

  • 1.3.2020

Tässä artikkelissa jaan kanssasi 2 tapaa, joiden avulla voit luopua tavaroista perusteellisesti. Nämä kaksi tapaa on jotain muuta kuin se perinteinen tyhjennä ja lajittele -tekniikka!

Talonpoikaistyylinen puusohva käy tunteisiin

Yritystoimintani päättämisen jälkeen, keväällä 2019, helpottuneena ja joutilaana kuulostelin, että mitäs tässä elämässä sitten tapahtuu. Istuin keittiön pöydän ääressä jalat penkillä, hörpin teetä kauniista mukista kaminan tulen rätinässä ja tuijotin eteisessä olevaa puusohvaa. Valkoiseksi maalattu vanha talonpoikasimallinen puusohva oli seinustalla heti ulko-oven oikealla puolella. Siinä oli kansi ja vedettävä laatikko, jossa saattoi nukkua.

Puukannella oli ikivanha patja, jonka päälle olin laittanut sävyihin sopivan sinisen päiväpeiton. Valkoisen maalin alla oli punamulta maali. Tiesin sen, koska olin itse maalannut sohvan vanhempieni erottua. Sohvan alla oleva keskimmäinen jalka jäi maalaamatta. Ei sitä huomannut, kuin siivotessa. Sohva oli sen mittainen, että nyt se tuli ärsyttävästi vaatehuoneen oven listan päälle juuri sen verran, että se näytti hölmölle.

Tuijottelin sohvaa. Ajatusteni läpi virtasi muistot tuon sohvan kanssa. Liikutuin. Se oli kulkenut mukanani lapsuudesta saakka. Suurimman osan ajasta se sijaitsi kotitalon tuvassa, sillä samalla seinustalla 23 vuotta. Se oli paikka, jossa ukki aina istui. Pöristeli mopolla kalareissulta pihaan, tuli tupaan ja istahti sovalle. Se oli paikka, jossa isä aina otti päivätorkkujaan…

Yhteisöaikaan puusohva palveli olohuoneessa

Se oli se paikka, jossa minä lapsena pötkötin, kun olin kipeä ja tuon saman sohvan levitettävässä laatikossa olin nukkunut mummon kanssa, kun hän kyläili meillä. Myöhemmin, kun ”minun hallintoaikaan” kotitilasta sitten tuli asuinyhteisö, tuo samainen sohva palveli hyvin olohuoneen sohvana ja taisi siinä joku joskus nukkuakin. Tuohon se oli kotitilalta lopulta tuotu pari vuotta sitten, kun myin tilan. Niin se oli. Sellainen oli sen sohvan tarina.

Onkos tuo nyt sitten sellainen kaluste, josta minä tykkään?

Tuijotin sohvaa ja mietin, että no mutta, onkos tuo nyt sitten sellainen kaluste, josta minä tykkään? Tuijotin ja tajusin, että ei ole. Jos minun pitäisi nyt välttämättä valita joku puinen sohvakaluste, niin se olisi kartanoromanttinen koristeltu malli, joka ruokkii parhaalla mahdollisella tavalla silmän nälkää. Aivan.

Siirryin pohtimaan, että kuka ystävistäni ehkä saattaisi tarvita tällaista ja kenelle se voisi sopia. Ja keksin! Ja niinhän siinä kävi, että sohva pääsi uuteen kotiin ystäväni eteisaulaan ihanan vanhaan hirsirakenteiseen koulurakennukseen, jota he miehensä kanssa asuttivat.

Tuon pohdinnan jälkeen aloin käydä läpi kaikkia tavaroitani samalla menetelmällä. Teekupposen kanssa istuin ja tuijottelin esineitä mökillä, jossa tuolloin asuin.

Sitten ne 2 ei ihan tavallista tyyliä luopua tavaroista perusteellisesti.

1. Tavarameditaatio

1. Rauhoitu. Ota kuppi teetä. Hengitä, istu ja vaan tuijottele. Voit rauhallisesti myös käveleskellä kodissasi ja tuijotella tavaroitasi. Mitä ne sinulle kertovat? Annan muistojen ja tunteiden tulla ja vain tuijottele. Älä koske mihinkään. Hörpi teetäsi rauhassa. Ole kuin museossa. Älä takerru tarinoihin vaan päästä nekin lopulta menemään.

2. Valitse sitten joku, jonka tuijottelet läpikotaisin. Mikä tuon tarina on? Lopuksi kysy itseltäsi, tykkäänkö minä tuosta? Edustaako tuo minulle jotain arvokasta tai tukeeko se hyvää minussa ja elämässäni? Haluanko oikeasti omistaa tuollaisen? Miksi?

3. Jatka niin kauan kuin haluat.

Muistatko pelin nimeltä Mikä puuttuu?

Tämä pompahti yhtäkkiä mieleen istuessani vessassa. Olin juuri lopettanut ison sinikantisen matalan pyörillä kulkevan muovilaatikon sorttaamisen. Laatikko oli täynnä sitä ja tätä. Pikkulampun polttimo, lasipurkki, joka oli kulkeutunut monen mutkan kautta tuohon rojulaatikkoon. Laatikossa oli vetoketjun vetimeen kiinnitettävä heijastinpari… paketissa. Se oli tullut jostain postipaketista kylkiäisenä.

Söpö pöllön muotoinen heijastin kuminauhan päässä, jonka muistan saaneeni lapsena, verkostomarkkinoinnin sekä maanpuolustus koulutus ry:n kautta saamani pinssit, tulitukkuja, kahdet huopakumppareiden vuoret. Toiset olivat revenneet nilkan etuosassa, kun eräs vuosien takainen ihana mies piti niitä mökillä ollessamme. Laatikossa oli Ricky Martinin ja Pandoran C-kasetit, joita vingutettiin 90-luvulla niin, että stereot paukkuivat ja päälle laulettiin kovaa. Tuon laatikon sisältö olisi sopinut myös hyvin Mikä puuttuu -pelin henkeen.

Mikä puuttuu? -pelin idea

Peli meni niin, että valittiin kymmenkunta tavaraa, jotka aseteltiin lattialle tai pöydälle pelaajien kesken. Yksi pelaajista valittiin henkilöksi, joka poistaa sovitun määrän tavaroita sillä välin, kun muut ovat selin tavaroihin ja eivät näe, mitkä otetaan pois.

Sovellus 1

Nyt kehotan tekemään tästä pelistä sovelluksen ja pelaamaan tätä peliä perheessä niin, että valitkaa tavaroita kodista sattuman varaisesti. Sopikaa montako tavaraa illan pelistä lähtee pois kokonaan. Isoja tavaroita voi ottaa mukaan peliin niin, että kirjoitatte tavaran nimen pienelle lapulle ja lappu osallistuu peliin. Sopikaa, miten valitsette poistettavat tavarat. Kenties pelaamalla tavarat ulos tai keskustelemalla ne ulos.  

Sovellus 2

Sopikaa perheen kesken, että pelaatte Mikä puuttuu -peliä kuukausi versiona. Jokainen saa seuraavan viikon kuluessa piilottaa omaan piiloonsa jonkin sellaisen tavaran mikä omasta mielestä on tarpeeton ja tietää ettei ne ole olleet käytössä muillakaan.

Jos joku seuraavan kuukauden aikana kaipaa tavaraa se täytyy palauttaa ja käydä keskustelu siitä, kuinka monta vastaavaa, samaa asiaa hoitavaa tavaraa talossa on. Kuukauden päästä tästä otetaan tavarat esiin ja katsotaan, kaipasiko niitä kukaan. Jos ei ne kenties saavat lähteä.

Onko sinulla muita hyviä tapoja karsia tavaroita? Mikkä tavaroista luopumisessa on parasta?

Kommentit ja keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *