BLOGI

MITEN MÄÄRITTELEMME IHMISUHTEEMME?

Tässä blogissa pohdin, miksi petymme ihmissuhteissamme ja kerron, miten oma käsitykseni ihmisuhteistani muuttui totaalisesti ja aiheutti valtaisaa vapautumista!

Ystävyyssuhteet, parhaat ystävät, perhesuhteet, seksikumppanit, romanttiset ihmissuhteet, työkaverit, koulukaverit, harrastuskaverit, sukulaiset, parisuhde. Nämä ovat määritelmiä ihmissuhteiden laadusta, jotka ovat varmasti meille kaikille melko tuttuja. Helposti tulee olettaneeksi, että nämä määreet tarkoittavat jokaiselle kutakuinkin samaa asiaa. Elämässään voi jokaisen ihmissuhteensa lokeroida johonkin tämän tyyppiseen määritelmään. Saattaa kuitenkin olla niin, että nämä määritelmät ovat itseasiassa jokaisella hyvin erilaisia.

Määritellessämme tällä tavoin ihmissuhteitamme asetamme huomaamattamme kullekin ihmissuhteelle jonkinlaisen tavoitteen tai pyrkimyksen, jonkinlaisen lokeron määritelmineen, mitä sen pitäisi olla. Millaisia asioita suhteeseen saa tai pitäisi kuulua ja kuinka paljon ja koska? Useinkaan nämä määritelmät eivät ole tiedostettuja. Ne ilmenevät siinä vaiheessa, kun ihmissuhde ei täytäkään tiedostamattomia mielen asettamia määritelmiä ja lokeron sääntöjä. Huomaat suuttuvasi tai pettyväsi ihmissuhteessasi. Petyt tai suutut ehkä siksi, koska oletit jotakin tajuamattasi sitä itsekkään.

PARISUHTEEN KOHDALLA TYHJÄ PAIKKA

Vielä puolivuotta sitten tarkastellessani omaa ihmissuhdekenttääni hahmottelin sitä ympyrän muotoon, joka sekin on varmasti monelle tuttu. Täältä löytyy kuvakin siitä, miten hahmottelin ja siitä, miten koin turhautumista ja tuskaakin havainnoidessani ihmissuhdekenttääni. Kokemukseni oli vielä tuolloin, että läheisin piirini oli ikään kuin tyhjä. Koin välillä syvääkin puutetta siitä, että minulta ikään kuin puuttui ne läheisimmät ihmiset ja parisuhde.

Parisuhde ja puolison kaipuu oli taas noussut voimallisesti esiin ja en ymmärtänyt ollenkaan, miksi minulla ei voinut olla asiat ”normaalisti”. Normaalilla tarkoitin sitä, että miksi minulla ei voinut olla niin, että elämässäni olisi ollut edes muutamia pidempiä, vaikka edes kahden tai neljän vuoden mittaisia parisuhteita. Niin ei ollut koskaan ollut. Minun elämässäni oli tähän saakka ollut tasan kaksi ”pidempää tavallista parisuhdetta” ja nekin oli silloin, kun olin alle 23 vuotias. Suhteet olivat minun mittakaavassani pitkiä, vain kahden vuoden mittaisia.

KASVATTAVIEN IHMISSUHTEIDEN TULVA

Sen jälkeen, kun isäni kuoli ja tipahdin henkilökohtaisen kasvun kiitoradalle, suhteet ovat olleet erilaisia. Toisaalta suhteitani väritti ”kultaslusikkasyndrooma” josta kirjoitin. Lisäksi suhteitani tietenkin määräsi juuri se, millaisia ihmisiä vedin puoleeni siitä käsin, mitä muuta minulla oli sisäisesti meneillään. Henkisen eheytymisen aikakausi alkoi tulvimalla. Sen jälkeen kuluneiden seitsemän vuoden ajan meneillään on ollut paljon ja kaikenlaista.

Elämääni tupsahteli miehiä toisensa jälkeen, joiden kanssa on ollut aina jokin selkeä teema, joka nousi minulle itselleni näkyväksi minusta itsestäni. Haava tai trauma, jokin käytösmalli tai tunnekuvio, jota sain käsitellä ja parannella sitä mukaa. Olin oppinut vastuuni omista tunteistani ja sen vuoksi mitään riitaa tai draamaa näihin suhteisiin ei kuulunut. Nämä suhteet olivat intensiivisiä pääsääntöisesti noin 2-6 kk mittaisia kohtaamisesta, jonka jälkeen nämä ihmiset jäivät elämääni tavalla tai toisella kauemmas tai tiemme erkaantuivat. Tällainen suhteiden virta elämässäni vain tuntui jatkuvan ja suhteiden sisältö muuttui sitä mukaa, kun itse oivalsin ja sain haavojani käsiteltyä. Olen sanonut näitä ihmissuhteita parantaviksi romanttisiksi ihmissuhteiksi.

SISÄINEN OIVALLUS MUUTTAA KÄSITYKSIÄ

Kesällä oman henkisen kasvuni ja – paranemisen prosessien myötä koko tuo aiemmassa blogissani kuvaamani  käsitykseni ihmissuhdekentästä haihtui ja tapahtui valtava sisäinen vapautuminen. Heinäkuinen ”tantrinen oivallus” alusti tätä kokonaan uutta käsitystäni. Syntyi aivan uusi ymmärrys ihmissuhteista elämässäni. Tuo ymmärrys vapautti kaikki määritelmät, raamit ja oletukset sekä aiemmin kokemani puutteen. Oivallus toi sallivan ja tutkivan näkökulman kuhunkin ihmissuhteeseen. Kuhunkin niihin uniikkeihin ihmissuhteiden temppeleihin, joita elämässäni ilmeni. Koin että ihmissuhteen temppelit muodostuisivat aina kahdesta ihmisestä, minusta ja toisesta ihmisestä.

Olin tullut ymmärrykseen, että muodostamme, joka ainoan elämässäni olevan ihmisen kanssa uniikin yhtä arvokkaan ja kauniin ihmissuhteen temppelin, jossa on juuri ne asiat ja elementit, mitä siinä kyseisessä suhteessa ilmenee ja on, ne haasteet ja siunaukset, jotka koen, mitään muuta ei ole. Ei määritelmää, ei raamia, ei oletuksia. Vain se vuorovaikutus, energian liike, joka omassa kokemuksessani ilmenee meidän kahden välillä kussakin hetkessä. Siinä on kaikki ja koko komeus nimenomaan.

MILLAISIA IHMISSUHDETEMPPELEITÄ

Joissain temppeleissä voin havaita paljon viisautta ja syvää keskinäistä avointa, kovin tuttua yhteyttä käsitellä ja luoda voimakasta rakentavaa uutta energiaa ihmiskunnan hyväksi. Toisessa temppelissä havaitsen suurta sisaruutta ja rakkautta, aurinkovirtaa ja yhteistä aktiivisuutta tehdä ja touhuta. Kolmannessa tunnistan kunnioitusta ja hienoja oppimistilanteita sisäisyydessäni; miten säilytän oman totuuteni, miten kunnioitan toisen kokemusta ja näkemystä. Miten luon tilaa oivalluksille puolin ja toisin? Neljännessä tunnen turvaa ja helppoutta olla, iloa ja rentouttavaa, tasapainottavaa, seksuaalista vetovoimaa ja halukkuutta sekä tunnistan tukevaa energiaa välillämme.

Näitä uniikkeja temppeleitä on elämässä satoja ja kukin niistä on tarkastelussa siinä hetkessä, kun on. Kohdatessa ja ajatellessa. Jokainen niistä ilmentyy eri tavoin, nostaen esiin eri teemoja ihmisyydestä. Toiset ilmenevät päivittäin, toiset viikoittain, toiset kuukausittain, toiset pari kertaa vuodessa, toiset kerran vuodessa, jotkut kerran elämässä…

Tässäkin asiassa aivan kuten kaikessa muussakin, kaikki muuntuu ja virtaa koko ajan ja minä ihmisenä voin toimillani ja ajatuksillani vaikuttaa joka hetki siihen millaisena ihmissuhteen temppeli minulle ilmenee. Voin vaalia sitä, nähdä sen kauniina, minulle itselleni opettavana, kasvuani ruokkivana ja ruokkia sitä rakkaudella tai myrkyttää sen peloilla tai syytöksillä luoda siitä kummitustalon kauniin sädehtivän temppelin sijaan.

Tämän uuden ymmärryksen kanssa on hyvä jatkaa.

Meditoidessani pari viikkoa sitten, tuli taas uusi sisäinen kokemus ja aloin pohtia, että millainen mies minä itse olisin, jos olisinkin mies? Eli jos ilmentäisin miehen kehossa näitä piirteitäni, joita ilmennän nyt naisena… Hmmm… Tuntuipa hyvälle antaa sisäisen mieheni ja naiseni olla sylikkäin… Hmmm…

KIINNOSTAAKO VIISAS HULLU NAINEN? Tarkista tämä!

 

Kommentit ja keskustelu

Kommentit on suljettu.