BLOGI

Mitä tapahtuu ihmissuhteelle, kun trauma purkautuu? – päivitetty palatsiteoria

Kolmen trauman purku viikko ja siinäpä taas laitetaan uusiksi moni asia. Aina kun jokin muuttuu sisällä, kun trauma purkautuu, jokin muuttuu myös ulkona. Ihmissuhteet joutuvat usein tarkastelun alle. Se mikä ennen oli ok, ei enää olekaan ok. Se millaisissa tunnekommunikaatio tilanteissa olet viettänyt aikaasi ja millaista vuorovaikutusta ja vastavuoroisuutta olet tottunut kokemaan, ei enää tunnukaan ookoolle.

Jos ennen näit laatikon päälle ja eteen, traumojen purkamisen jälkeen laatikko kiepsahtaakin niin, että nyt näet laatikon taakse ja sivuille. Hetkinen! Mitäs tässä nyt oikeasti tapahtuu? Tätäkö haluan? Mikäs tässä nyt on toiminnan motiivi? Mikä on totta? Mistä tämä ristiriitainen olotila tulee? Miten ratkaisen? Miten kommunikoin tämän? Uusiutunut olemus vaatii erilaisia ilmiöitä ollakseen tasapainossa ympäröivän maailman kanssa.

Miten palatsiteoria päivittyy?

Edellisessä tekstissäni pohdiskelin ja teorioin palatsisuhteen peruspilareita inspiraationa keväällä syntynyt romanttisesti vetovoimainen ihmissuhteen temppelini. Teoria on aina teoria ja käytäntö osoittaa, miten teoria toimii. Niin kävi nytkin.

Karvaasti sain todeta, että ei käynyt toteen toiveeni tälläkään kertaa kuten olin haaveillut pidemmästä intiimistä suhteesta. Onko se sitä mitä tarvitsen ja missä muodossa? Intensiivisten alle puolen vuoden mittaisten ”kasvusuhteideni” joukkoon tuli jokatapauksessa vielä yksi lisää, uniikissa muodossaan kuitenkin. Nyt, kuluneen viiden kuukauden aikana purettujen traumojen jälkeen, ymmärrän hyvin, miksi näin kävi taas.

Hyvin eri tavalla kuin aiemmat, suhde muuntautui rauhan vallitessa. Siihen tuli läheisyyden tilalle enemmän etäisyyttä. Ystävyys ja luottamus säilyi, ehkä vahvistuikin. Se mitä elämä tähän temppeliin jatkossa tuo on kiinni monesta ja eniten meistä itsestämme. Temppelien muuntautuminen on aina tietoisten tai tiedostamattomien valintojen aikaansaannos.

Olen surullinen, pettynyt, helpottunut ja kiitollinen. Kyllä, näitä voi olla yhtä aikaa. Se on kyvykästä tunnetaitoa se. Kun sisäinen työskentely on vauhdikasta, joutuu kohtaamaan luopumisesta aiheutuvaa surua harva se hetki. Mutta ilman syvää surua ei ole ylitse kuplivaa ja ihon kananlihalle kirvoittavaa iloa.

Milloin kuusi pilaria sitten toimivat?

6 peruspilaria voivat toimia hyvin silloin, kun lähtötilanteessa molemmat ovat oikeasti samalla henkisellä kentällä. Mistä sitten tietää ollaanko samalla kentällä? Ei mistään. Se selviää vasta ajan saatossa missä kumpainenkin on omalla kohdallaan oikeasti menossa. Mitä enemmän meillä on traumoja purettavana, sitä isompi todennäköisyys on, että kuuden peruspilarin optimaalisuus ei vielä pääse toteutumaan kokonaisuudessaan siinä temppelissä, missä on suurin vetovoima.

Mitä suurempi vetovoima tai intohimo, sitä todennäköisemmin kannattaa varautua kohtaamaan itsensä perusytimiä myöten tunnetasolla sekä valmistautua rypemään traumasuossa ja asennoitua siihen mahdollisuutena, joka voi todella muuttaa maailmasi. Ja sekös se on pelottavaa. Tästä aiheesta hyvä kirja täältä.  

No mutta voiko tällaisesta temppelistä tulla palatsi? En tiedä. Toisen tuntemaan oppiminen vie aikaa ja vasta ajan kanssa voimme huomata millä tavalla nuo kuusi peruspilaria todella voivat kussakin suhteessa toteutua. Jos pari on hyvin eri kohdissa menossa, tasapainon säilyttäminen on työlästä tai jopa mahdotonta. Se ei selviä kuukaudessa eikä kahdessa.

On myös tahto-, ajan- sekä ajatuksenkäyttökysymys millaiseksi temppeli kehittyy. Mihin alueisiin elämässään ja suhteessa kumpaisenkin omalla tahollaan tulisi keskittää huomionsa, jos halutaan pyrkiä säilyttämään intiimin ja hyvin läheisen suhteen tasapaino temppelissä matkalla kohti palatsin rakentumista?

Kohti uusia seikkailuita

Kuluneet 10 vuotta (juhlavuosi muuten!) olen tahkonnut ihmissuhdekentälläni, temppeleissäni ja oman henkilökohtaisen kasvuni eteen kuin 12 tuntista työpäivää.

Nyt on aika nauttia siitä mitä tuli opittua, vaalia ja keskittyä niihin temppeleihin, jotka ovat ja toimivat. Siispä omalla kohdallani heitän tällä erää ansaitusti hanskat narikkaan ja suuntaan huomioni muille elämäni alueille, jotka ovat jääneet laahaamaan. Kiitos Anna Perholle innoituksesta ja oivalluksesta!

Namaste!

Millaisia ajatuksia teksti herätti?

Kommentit ja keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *