BLOGI

KOLUMNI Ruma perintöpentikki

  • 15.3.2019

Meillä on iso taulu-tv. Iso divaanisohva. Pitkänukkainen keskilattiamatto. On keinokuituinen, kun villainen oli liian kallis. Sohvapöydällä Pentik-vaasi. Talossamme on kaikki muut asiat, mitä nyt kodissa kuuluu olla. Takkahuone ja siellä kirjahylly. Suihkut, saunat, makkarit ja 3 vessaa. Keittiössä kaikki mitä nyt keittiössä kuuluu olla. Taulu-tv:n tuijottamiseen usein hukkuu kaikki se aika, jonka kyllä haluaisin käyttää oman hyvinvointini edistämiseen ja oikeastaan haluaisin maalata.

Mutta täytyyhän iso taulutv olla. Divaanisohva vie kaiken tilan olohuoneesta. Siihen uppoutuu, liian usein perunalastupussin kanssa. Nukkamatto on vaikea. Tuntuu, että kaikkea pölyä ei saa pois. Olen keinokuidun pölylle kai allerginen. Sohvapöytä on romunkerääjä ja Pentikki minusta ruma, mutta se on perintö. Takkahuoneen takkaa on lämmitetty viimeksi vuosi sitten jouluna ja kirjahyllyn kirjoista olen lukenut muutaman. Mutta täytyyhän kirjahyllyssä kirjoja olla.

Haaveilen rauhallisista pitkistä taiteilijailloista, mutta ei minulla ole aikaa. Miksi sisustamme kodeistamme Ikean kuvaston kopioita kunnioittamatta ja tunnistamatta omia todellisia tarpeitamme? Minä olen tehnyt eri tavalla. Yllätys. Olen hyvä tyttö kyseenalaistamaan. Kuluneen 10 vuoden aikana olen oppinut sinnikkäästi kuuntelemaan todellisia tarpeitani. Mitä oikeasti tarvitsen kotiini voidakseni hyvin ja tukeakseni niitä toimia, joita haluan kodissani toimittaa. En sisusta kotiani vieraita varten.

Tarvitsen keittiön ilman mikroa ja leivänpaahdinta. Vaatehuone ja kirjasto oleellisia. Luovuin tv:stä vuosia sitten. Huussi on rakenteilla. Saunamökkini toimittaa makuuhuoneen virkaa. Siellä on tilaa jooga- sekä meditaatioharjoituksilleni.

En tarvitse sohvaa. Kun haluan levätä, käyn sängylle tai joogamatolleni makoilemaan. Iso tupa, kylläkin kylmä, mutta voin liikuttaa kehoani kaiuttimet pauhaten. Huonosta talotekniikasta huolimatta kotini vastaa minun todellisia tarpeitani. Viimeisessä fb-päivityksessäni vertasin yritystoiminnan päättämistäni vaikeaan avioeroon. Eron myötä alkaa tavaranpyöritys ja niin alkoi minunkin tapauksessa. Putsaamiseen avuksi tuli tavarameditaatio.

Ydinkysymys, jonka äärelle hiljennytään kunkin tavaran kohdalla: mitä tämä tavara tai huonekalu minulle merkitsee? Hiljaisuudessa tuijotan ja kirjoitan, mitä nousee, mitä muistan ja tunnen. Onko tämä minun juttu? Tähän voi olla pitkä tie, mutta mikäs se on elämän tarkoitus? Minusta se on oppia olemaan maksimaalisen onnellinen ehdoitta ja anteeksipyytelemättä.

Kolumni on julkaistu Kuopion kaupunkilehdessä

Lue NÄMÄ 11 AVAINKYSYMYSTÄ JOHTAVAT SINUT TAKAISIN ONNELLISUUTEEN

Kommentit ja keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *