BLOGI

KOLUMNI Epätervetasa-arvo

Mies tulee töistä kotiin, kengät jäävät eteisen lattialle. Työpäivän uuvuttamana hän kaatuu sohvalle. Nainen, yhtä uupuneena, avaa vessan oven ja törmää kenkiin lattialla. Alkaa huuto: ”Eikö perkele näitä kenkiä voi laittaa telineeseen!”
Mies hermostuu: ”No eikö se perkeleen eteinen ole ulkovaatteita varten!”
Stressaava ja entisestään uuvuttava arki-ilta on alkanut. Nainen valittaa ja miehestä tuntuu, että mikään ei riitä.

Yhteiskunnallisesti on terve ilmiö, että ihmisillä sukupuoleen ja rotuun katsomatta on samat oikeudet. Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat parhaimmillaan kaunis parivaljakko ilmiömaailmassamme, mutta miehen ja naisen välillä tasa-arvo on kääntynyt onnellista elämää vastaan. Selitän miksi.
John Grayn kirjassa Mars ja Venus Törmäyskurssilla kerrotaan, että biologisesti tarkasteltuna miehen ja naisen aivot toimivat eri tavalla. Olemme kemiallisesti erilaisia otuksia, emmekä siksi käyttäydy samoin emmekä puhu samaa kieltä. Kirjan mukaan ollakseen onnellinen mies tarvitsee riittävän testosteronituotannon. Nainen puolestaan tarvitsee riittävän oksitosiinituotannon. Kehomme tuottavat näitä aineita eri tavoin.

Tuotannon perustana on terveelliset elintavat, mutta sen jälkeen ilmiöt ovatkin hyvin erilaiset. Kirjan mukaan miehillä testotasoa ylläpitää mm. riittävän haastavat tehtävät, ongelmien ratkaisu ja onnistumiset arjen pienissä ja isoissa tehtävissään. Ihmissuhteissaan naiseen testotasoa ylläpitää tilanteet, joissa mies kokee onnistuneensa ylläpitämään naisen onnellisuutta. Hän on siis onnistunut kehityshistoriamme mukana tulleessa, alitajunnassa jököttävässä tehtävässään. Näin hän voi kokea tulleensa itse arvostetuksi ja hyväksytyksi.

Se mikä tuottaa testoa miehelle, itseasiassa stressaa naista ja stressistä palautuakseen nainen tarvitsee oksitosiininsa. Gray kirjoittaa, että naisen oksitosiinituotanto lisääntyy, kun hän saa tehdä ryhmätyötä, hän kokee yhteisöllisyyttä ja turvaa sekä saadessaan ottaa vastaan kohteliaisuuksia. Myös kauneus ja harmonia nostavat tasoja. Nyt pitäisi hälytyskellojen soida sinullakin. Eikö meidän olisi korkea aika tarkastella tilannetta biologisesta näkökulmasta ja tehdä testojen ja oksitosiin kannalta erilaisia ratkaisuita niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.

Minulle, armeijan käyneelle, liian ajoissa itsenäistyneelle tahtonaiselle on ollut melkoinen oppikoulu antautua takaisin naisen paikkaan, jossa saan vastaanottaa apua ja kohteliaisuuksia, kokea turvaa ja tietää tulevani rakastetuksi.
Vahva johtaja sekä itsenäinen tahtonainen minussa on ja pysyy, mutta niitä voimia käytän ihan muualla kuin suhteessani miehiin.

Kolumni on julkaistu Kuopion Kaupunkilehdessä.

Kommentit ja keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *