BLOGI

HÄN! TUNNEN TAAS ITSENI TUOMITUKSI!

  • 22.7.2018

Tunnetko sellaisia ihmisiä, jotka ovat muuten ihan mukavia, mutta heidän seurassaan tunnet itsesi usein tuomituksi jollain tavalla.  Tuleeko olo, että tulet tuomituksi syömisestäsi, nukkumisesta ja liikkumisesta tai sen puuttteesta. Syöt väärin, nukut väärin, liikut väärin? Tässä blogissa pohdin tuomituksi tulemisen kokemusta ja rooleja ”tuomarina” ja ”alistujana” tai ”vetäytyjänä” sekä kerron oman kokemukseni omasta ”tuomarin” roolistani elämässäni, miten se avautui minulle ja mitä se on aiheuttanut. Kirjoitan myös siitä, miten universumi näyttää asioihin suhtautuvan. Lopussa paljastan myös ”rivien välistä” kuinka vanhaksi aijon elää.

Minä olen tuominnut ihmiset ympärilläni

Minä olen ollut tuo tuomitsija. Ja olen ollut siitä täysin tietämätön viime vuosiin saakka. Samaan aikaan olen ihmetellyt, että miksi minua ei pyydetä minnekään mukaan tai miksi minulla ei oikein ole ystäviä, jotka olisivat itse yhteydessä minuun aktiivisesti kuten ystävät mielestäni ovat. Olen elämässäni suhtautunut intohimoisesti niihin asioihin, jotka ovat minua kiinnostaneet. Yksi ja suurin kiinnostuksenkohde on ollut ravinto ja sen merkitys terveydelle ja onnellisuudelle. Syöpää sairastanut isävainaa ei ainakaan vähentänyt intoani ja tiedon janoani aiheeseen.

Osaamisen ja ymmärryksen kasvaessa asiasta, olen autuaan tietämättömänä mennessäni saanut ties kuinka ison osan ystävistäni ja tuttavistani ja varmaan ihan vieraistakin, kokemaan olonsa tuomituksi elintavoistaan ja syömisistään. Tämä on kamalaa. Perusteellisesti tämä asia on valjennut minulle kuluneen vuoden aikana. Olen ymmärtänyt, miksi olen kokenut toistuvasti, että ”jään leikkikentälle yksin”. Eihän kukaan halua viettää aikaansa Tuomarin kanssa, jonka seurassa saa koko ajan varoa, mitä sanoo tai miten hengittää tai ei hengitä. En minäkään haluaisi!

Vaativa tahtonainen läpi sukupovien

Ymmärrän hyvin tuon ”tuominta energian” vaikutuksen toisiin ja olen siitä surullinen ja pahoillani. Se on ollut heijastuma vaativuudesta itseäni kohtaan. Ilman tuota vaativuutta itsessäni, en luultavasti olisi selvinnyt siitä kaikesta, mistä olen tullut läpi 32 vuoden mittaisen elämäni aikana. Valtavaa vastuuta, kuolemaa ja lisää vastuuta sekä todella suuria ja rohkeita päätöksiä viimeiset 15 vuotta!

Tuo vaativuus ja ehdottomuus on yksi arvokas perintö rakastetulta ja vihatulta, minulle rakkaalta, hiljattain pois nukkuneelta mummoltani, tahtonaiselta, jonka elämän asenne ja sinnikkyys seistä oikeuden puolesta oli esimerkillistä ja Minna Canthmaista. Sukupolvien väliset maailman ja ihmisyyden hahmottamisen erot ajoivat minut ja mummoni erilleen siinä vaiheessa, kun tahtonainen minussa astui ohjaksiin isäni kuoltua. Siitä huolimatta enemmän kuin mitään muuta, minä nöyrästi ylpeänä ja kiitollisena, näiltä osin läksyni oppineena, kannan tuota tahtonaisen voimaa nyt itsessäni ja annan sen toteuttaa olomuotoaan kauttani niissä maailman parannustehtävissä, jotka polullani koen olevan.

Mitä tuomituksi tulon tuottaja sitten itseasiassa haluaa sanoa?

Omalla kohdallani vilpitön, mutta kovin kömpelö tarkoitukseni on ollut auttaa. Minulle on suotu avautumaan tämä kyky ja lahja nähdä hyvinkin räikeän selkeästi, miten kukin kohdalle osuva ihminen, vieras, ystävä tai tuttava, voisi elämäntapojensa osalta voida paremmin ja ONNELLISEMMIN. Kuitenkaan ilman armon, anteeksiannon ja lempeyden läksyä en voisi tuota auttajan lahjaani toteuttaa juuri siksi, että olen, itseasiassa ollut luotaan työntävä tyyppi vaativuudessani.

Tuomarin ja alistujan roolien riisuminen

Oletko sinä tullut ajatelleeksi, että ehkä tuolla sinun kokemuksesi tuomitsijalla ei ole aavistustakaan siitä, millaisia tuntemuksia hän sinussa aiheuttaa. Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä hän ei ole itse laisinkaan tietoinen siitä, millaisia tuntemuksia sinussa saa aikaan. Ehkä hänen tarkoitusperänsä ovat hyvät? Ehkä hänen ei ole tarkoitus eikä halu tuomita sinua? Eikö se ole vähän ikävä tapa, kun jättää toisen tiedottomaksi noista kurjista tunteista, joita hän saa aikaiseksi ympäristössään ja sen vuoksi jää usein yksin. Ei tule kutsua illanviettoihin, teelle tai peli-iltoihin. Mitä hyvää voisikaan tapahtua välillänne, jos kertoisit hänelle siitä, mitä sinä koet? Olisiko se ystävien välistä rehellistä ja aitoa vuorovaikutusta? Se olisi palvelus molemmille teille riisua nuo roolit tuomarilta ja alistujalta tai vetäytyjältä.

Tässä kohtaa voidaan myös pohtia sitä, että mitä tarkoittaa sanaton valehteleminen. Antaa ymmärtää tai on antamatta ymmärtää totuutta. En tässä tekstissäni halua tuomita ketään. Jokaisella on oikeus toimia kuten haluaa. Haluan vain, että tulisimme tietoisiksi omasta käyttäytymisestämme toisiamme kohtaan ja voisimme näin parantaa ihmissuhteitamme ja sitä kautta myös vähentää yksinäisyyden kokemuksia.

Omalla kohdallani olen syvästi kiitollinen näille muutamalle, jotka rohkenivat tuoda minulle näkyväksi ja tietooni oman kokemuksensa tuomituksi tulemisen tunteestaan. Se todella suuresti auttoi minua hahmottamaan, ymmärtämään sekä peilaamaan sitä, miten ja miksi ympäristöni käyttäytyminen on muodostunut. Sekä toi minulle mahdollisuuden pyytää anteeksi ja kertoa oma kokemukseni tilanteesta.

Tuomari tuomitsee traumaosastolla – energeettinen näkökulma, universaali heijastuksen ja vetovoiman laki

Ymmärrän ja olen kokenut henkisen paranemisen näkökulmasta myös sen, että oma paranemisprosessini on ollut siinä vaiheessa, että on ollut mahdotonta aiemmin minulle tulla näkyväksi tämä asia tällä tavoin. Ympäristömme ja elämämme peilaa meille täsmälleen sitä, mitä värähtelemme. Oma värähtelytaajuuteni anteeksiantamisprosessin sekä tähän teemaan, ”jään leikkikentälle yksin”, liittyvät oivallukset oli tultava ensin sisältä, joiden ansiota sitten värähtelyni, toisin sanoen psyykkinen/mentaalinen terveyteni on muuntunut. Nämä vapauttavat asioiden näkyväksi tulemisen ja ilmiöt ovat päässeet tapahtumaan, olen päässyt ne kokemaan.

Yleisesti henkisen kasvun näkökulmasta voidaan tarkastella asiaa siitä näkökulmasta, että miksi tällaiset tuntemukset kuten ”tulla tuomituksi” tai ”minulta vaaditaan” tai ”en riitä, olen epäonnistunut, huono” nousevat pintaan? Mitä tämä ihminen heijastaa minulle? Mistä johtuu, että tämän saman ihmisen vaikutuksesta kuitenkaan ihan kaikki eivät koe näitä negatiivisia inhottavia tunteita.

Negatiivisten tunteiden kokijoiden kohdalla voidaan tarkastella sitä, että kuka tämän negatiivisen tunteen kokijan elämässä on lapsuudessa aiheuttanut ensimmäisiä kertoja nämä inhottavat ja lannistavat tunteet? Vastaus tähän kysymykseen vie meidät niille juurille, josta voimme havaita minkälaisia haavoja henkilö voisi työstää ja parantaa itsessään. Paranemistyön myötä hän voisi tulla takaisin omaan voimaan, jonka vallitessa tällaisten tuomareiden energia ei enää pääse vaikuttamaan vaan muuntuu neutraaliksi kuten näillä muutamilla, jotka eivät koe tässä tapauksessa näitä inhottavia tuomioenergioita. On mainittava, että tämä tuomituksi tulemisen henkinen haava on hyvin yleinen vaiva kuten syysflunssa konsanaan.

Paranemisen kiitoradalla kohti ehjää ja säihkyvää versiota minusta

Luojalle olen syvästi kiitollinen, että olen kyennyt parantumaan omasta pahaa tekevästä vaativuudestani.  On tullut aika, jolloin sen tehtävä siinä muodossaan kuin se ensimmäisen viidenneksen aikana elämässäni ilmeni, tuli päätökseen ja olen saanut opetella sen tilalle armoa, joustavuutta, sallivuutta ja pyyteetöntä hyväksymistä itseäni ja sitä myötä toisia kohtaan. Olen kyennyt ja oppinut hyväksymään ja antamaan itselleni anteeksi oman epätäydellisyyteni näiltäkin osin. Ja toisaalta olen myös oppinut säätelemään sitä, milloin liikun ja olen missäkin sen myötä, kun olen oppinut tunnistamaan energiavaihtelut henkilökohtaisessa vuoden syklissäni ja kuunkierrossani naisena. Tästä aiheesta tulossa pian lisää…

Kannettu vesi ei kaivossa pysy

Nykyään minulla ei ole mitään tarvetta tyrkyttää osaamistani, tietoani tai ymmärrystäni kenellekään. Ymmärrän hyvin selkeän kirkkaasti ja voimallisesti sen, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Se joka haluaa apuani, osaa sitä pyytää. Ja kun näin tapahtuu, olen suurenmoisen kiitollisena valmis auttamaan lempeästi, sinnikkäästi ja rehellisesti, kuten kerronkin nettisivuillani. www.eijaselina.fi

HALUATKO UUDET BLOGIT SÄHKÖPOSTIISI? TILAA TÄSTÄ

Kommentit ja keskustelu

Kommentit on suljettu.